 |
| Kävimme eilen hautausmailla hiljentymässä ja muistelemassa rakkaita pois nukkuneita. |
 |
| Siinä lepää rakas isäni. Nuorena nukkunut. Joka kerta täällä käydessäni kyynel vierähtää poskelleni. Liian varhain hänet menetimme. Kun loistat tähtenä iltataivaan, niin näethän meidät päällä maan Me täällä alhaalla hiljaa aivan, sun tähteäs kirkasta seurataan. |
 |
| Tässä seisahduimme myös ja sytytimme kynttilän. Ei elämä pääty kuolemaan, vaan vaihtuu uuteen parempaan. |
 |
17 kommenttia:
Hautausmaalla käynti on aina hiljentymistä, muistoja ja kyyneleitä.
Vielä kotiin palattuakin muistot poisnukkuneista tulvahtavat mieleen.
Joskus tuntuu: en halua mennä hautausmaalle, joskus sinne on taas ihan pakko mennä.
Hei Ulleriina.
Hiljaisuus ja rauha tuolla hautausmaalla on niin kaunista.
Ja tunne myös sieltä poistuttaessa on niin mahtavaa. Tuntuu kuin olisi ollut lähellä sitä rakasta (rakkaita) ihmistä, joka siellä lepää. Ja saa taas voimaa heitä ajatellessa.
Minäkin kävin Paulin kanssa Haudoille viemässä kynttilät,muistot kyllä aina heräävät,kaunista oli kun kynttilät loistivat,rakkaita muistellen.Rakkaat Halit Eilaseni<3
Tuo on Kuusjärven (vanha?)hautausmaa, jossa olen käynyt useita kertoja Juvosten sukukokouksissa. Kirkko on tuon hautuumaan yläpuolella mäellä...
Eila, sinun isäsi on ollut alle 40v. kuolessaan; tosiaan hän on kuollut harvinaisen nuorena. Olette kokeneet jo lapsina suuren menetyksen...
On kaunista käydä muistelemassa rakkaitaan siunatussa maassa...Se antaa meille jälkeenjääneille lohtua ja rauhaa<3
Oikein hyvää maanantai-iltaa sinulle ja perheellesi, Eila<3
Eila, niin kauniisti kuvaat ja kerrot hautausmaalla käyntiäsi! juuri noin tuntee, kun sinne menee. heti alueelle mennessä on ihan erilainen tunnelma.
kovin nuorena on isäsi temmattu pois. paljon olette menettäneet silloin!
Kauniita ja hartautta herättäviä kuvia . Kynttilät välittävät sitä rakkauden tunnetta pois nukkuneiden haudoilla.
Kaikkea hyvää sinulle Eila !
Kävin myös viemässä kynttilöitä ja kukkasia tyttäreni haudalle, samalla sytytin kynttilän muualle haudatuille vanhemmilleni ja sisaruksilleni.
Kirkkomaa on aina rauhoittava, vaikka se onkin kasteltu kokonaan kyynelin.
Hei Ritva.
Hautausmaalla on jotenkin niin tunnelmallista. Hiljentymistä.
Halaukset sinne teille ja oikein hyvää viikonloppua. <3
Hei Aili-mummo.
Kyllä aivan oikein. Tämä on Kuusjärven hautausmaalta ja tuo muistelopaikka on Ruutunkankaan hautausmaalta..
Isäni kuoli tosi nuorena auto-onnettomuudessa. Olin itse silloin 11 vuotias. Muistan sen päivän kuin eilisen. Ja joka kerta isän haudalla käydessäni tulee se isän kuolema mieleen. Kaipaan häntä niin.
Oikein hyvää viikonloppua sinulle ja miehellesi ja terveiset Okusta.
Hei Mummeli.
Haautausmaalla on niin kaunista. Ja sinne mennään hiljentymään ja sieltä saa jotain niin sanoinkuvaamatonta rauhaa.
Isääni käymme tervehtimässä ja muistelemassa häntä usein. Liian aikaisin hän joutui jättämään tämän maallisen elämänsä.
Hyvää viikonloppua sinulle ja terveiset täältä Outokummusta.
Hei Marimeri.
Kiitos sinulle, kun kävit katsomassa kuviani.
Illan pimetessä hautausmaa on niin kaunis. Kynttilät tuikkivat rakkaiden haudoilla ja luovat tunnelmaa.
Kaikkea hyvää sinullekin ja hyvää viikonloppua.
Hei Anja.
Tosiaan kirkkomaa on kasteltu kyynelin.
Mutta siellä on se rauha, jota kaipaamme tähän kiireisen arjen keskelle.
Kaunista viikonloppua sinulle ja terveiset täältä Outokummusta.
Kiitos Eila siskoseni näistä kuvista.
Haudalla käynti on hiljentymistä, minulle vaan tulee aina niin hirveen surullinen mieli.
Halauksen täyteistä sunnuntaita sinulle sisko rakas <3
Hei Eilaseni!♥
En ole kerennyt käymään täällä kun on ollut niin paljon kiireitä.
Isäsi oli rakas teille ja niin myös meille.
Muisto säilyy aina.
Ihana sitten tavata hänet iäisyydessä, sillä siihen uskon ja näinhän on Jumala luvannut.
Siunausta elämäänne, sinulle ja perheellesi.♥
Halauksin tätisi.
Kiitos Seija siskoni ja
Sylvi tätiseni.
Anteeksi kun minäkään en ole käynyt blogissani aikoihin.
Isän muisto säilyy aina.
Halaukset teille molemmille. <3
Minulle tuli ihan kyyneleet silmiin. olen menettänyt niin monta. minun ensimmäinen lapsi syntyi -66.. tällä hetkellä yritän keskittää ajatukseni kaikkeen hyvään. Minä pelkään huonoja uutisia. Saan kuulla tulokset ehkä ensiviikolla. Antaisin oman elämäni tämän nyt sairastuneen puolesta, jos Jumala kävisi siitä kauppaa.. mutta ei siitä nyt enempää. Minä yritän ensimmäistä kirjallista läpimurtoa , novelli ja tarina kansainvälinen kirjoittaja piiri. Ilmoitin tämän TUNNEMYRSKYN sinne raadin hyväksyttäväksi. Jännitän sitäkin. En tiedä onko siitä apua, mutta voisi kokeilla jos käyt painamassa sitä googlen suositusnappia. Itse en sitä voi tehdä, eikä kukaan muu tiedä asiasta. Olet ainoa jolle olen kertonut. Ajattelin kyllä Seijalle soittaa, mutta olen nyt vähän vaikeassa tilanteessa, en voi puhua, rupean itkemään, voin kirjoittaa en muuta.
taisit käydä jo, joku sen teki. hyvä. se antaa tukea , kumma kun sivuni ei päivity. tuo juttu mikä nyt näkyy on poistettu. kuva on suloinen kissa koiran korvan alla
Lähetä kommentti