 |
| Tässä puretaan vanhaa venekoppia Juojärven rannalla. Lapsetkin tekevät hommia ja kilpailevat, kuka saa nopeiten lautoja irti. |
 |
| Venekoppi on seisonut paikallaan n. 50 vuotta. Koppi on isäni tekemä. Isäni kuolemasta tulee syksyllä jo 45 vuotta. |
 |
| Harmittaa, kun jouduttiin purkamaan tämä koppi. Siinä on paljon muistoja. |
 |
| Tässä irrotellaan nauloja. |
 |
| Kivikasa jäi vain jäljelle. |
 |
| Kopin laudat toimme sahattavaksi ja poltettavaksi. |
 |
| Kopin oven saranat säilytin muistona. Lapsenlapseni Joonas maalasi ne hopean väriseksi. |
 |
| Puut antavat lämpöä. Poltamme niitä pannuhuoneessamme. |
7 kommenttia:
Vai täytyi teidän purkaa venevaja.
Kiva kun jätitte saranat muistoksi.
Niissä on paljon tunnearvoa.
Hyvä kuvasarja.
Halit!
Kopin purkaminen oli varmaan haikeaa?
Purku töissä on hommansa,hyvin olet kuvannut,halit:)
Sylvi
Aili-mummo ja
Ritva
Kyllä tuli tosiaan haikea olo, kun jouduimme purkamaan tuon vajan. Maanomistaja ei jatkanut enää vuokrasopimusta. Moni joutui purkamaan venevajansa. En tiedä, mitä maanomistaja on ajatellut paikalle rakennella.
Vanhat saranat on nyt muistona vajan ovesta ja ne laudat antavat lämpöä vielä pitkään.
Eila hei!
Yhteisestä muistosta lienee helpompi
luopua, kun teitte sen yhdessä.
Vanhat saranat löytänevät vielä oven,
muistojen oven.
Kuvasarjasi on arvokas, silläiinä on kappale
perheen historiaa. Venevajan tarina.
kirjoitusvirhe...
Kuvasarjasi on arvokas, sillä siinä on kappale
perheen historiaa.
Kiitos Asta.
Tuosta venevajasta on niin paljon muistoja.
Haikeus jäi.
Lähetä kommentti