Lukijat

keskiviikko 21. syyskuuta 2011

Syyspäivä

Aamulenkillä kuvattua maisemaa

Kauniisti sammaloituneita kiviröykkiöitä


Topi kuulee jotain usvan seasta ja pysähtyy.



Mennäänkö metsään?? Mennään vaan. Kyllä sinne usvan sekaan vielä mahtuu.



Tuonne mennään...
Tänään sai kuistimme uuden ilmeen. Kanervat, jäkälät ja kävyt aseteltiin koreihin.




Illalla kävin moikkaamassa veljeni Oskari kania.




Herra Oskari halusi näyttää temppujaan.



Näiden kuvien myötä toivottelen kaikille blogini lukijoille kauniita syyspäiviä.

15 kommenttia:

kaisu marjatta kirjoitti...

syksy tuli kuvasi myötä sumuisesti luokseni ja kuva jossa on valkorunkoinen koivu väännän nyt runon blogiini. se on sattumalta hyvin osuva

marimeri kirjoitti...

Syksy on tullut ja aamuiset sumut sen mukana. Taitaa olla lenkkikaverinasi labradorinnoutaja, minullakin oli kymmenen vuotta, mutta kuoli aivokasvaimeen.
Suloinen kani, taitaa olla oikea ristihuuli :-)

anja kirjoitti...

Hienoja aamu-usvaisia kuvia. Mutta eipä sumu haittaa kun suunta on selvä!
Topi on viisas koira. Kysyvä katse, mentäiskö metsän puolelle! Ja tuo pupu muistuttaa ihan lapsenlapseni pupua. Söpönen.

ritva kirjoitti...

Kauniita syksyisiä kuvia,aasusumua näyttää olevan,onko Oskari kani Jarin vai Riston terveist<3

A kirjoitti...

Tuollaista usvaista säätä syksyllä usein on, varsinkin aikaisin aamulla..;)

Kauniit kellokanervat, ja koirasi, Eila<3

sylvi kirjoitti...

Eilaseni, Kauniisti olet kuvannut aamulenkkisi.
Tosi hyvät kuvt, ihan kuin olisin itse siellä mukana.
Nuo kuvat kertovat paljon.
Oiken iloisia syyspäiviä sinulle Eilaseni, vaikka onkin usvaista ja sateista niin ilo kyllä löytyy niistäkin.
Täältä tätisi halaukset.♥

eila kirjoitti...

Hei Aikatherine.

Kiva, kun sait aiheen runoosi minun kuvaamastani koivunrungosta.

eila kirjoitti...

Hei Marimeri
Tuo aamuinen sumu kuuluu tähän syksyyn. Ja on siinä oma viehätyksensä.

Minun koirani on saksanpaimenkoiran ja noutajan sekoitus. Kummankin rodun piirteitä hänessä on. Suojelija luonne. Kiltti poika ja meille niin rakas.

eila kirjoitti...

Hei Anja

Kiva kun tykkäsit kuvistani.

Ei usva todellakaan haitannut meitä kahta kulkijaa tuolla lenkkipolulla. Sovimme hyvin sinne sekaan. Ja Topi nauttii aamuisista kävelylenkeistä. Minä nautin myös.

Kani on suloinen lemmikkieläin. Tuo on veljeni kani. Minulla itselläni on kaksi kissaa ja tämä Topi koira, niin en voi enää kania ottaa. Käyn aina välillä ihailemassa tuota Oskari kania veljeni luona.

eila kirjoitti...

Hei Ritva.

Oskari kani on Riston ja Sirpan. Heillä on myös kissa.
Jarilla ja Sadulla on kaksi kissaa.

Halaukset teille.

eila kirjoitti...

Hei
Aili-mummo

Niin, tämä on sitä syksyä.

Säät vaihtelevat. Välillä sataa, välillä paistaa.
Nytkin täällä tulee vettä kuin saavista kaatamalla.
Huomenna voi olla jo toisin.
Toivon, että huomenna olisi poutaa. Meillä on vielä jonkin verran puuhommia kesken.

Nuo kellokanervat ostin tuohon kuistia kaunistamaan. Keräilin puolukkareissulla jäkälää ja käpyjä kanervien kaveriksi.

Terveiset sinne Tohmajärvelle.

eila kirjoitti...

Hei Sylvi.

Kiva kun tunsit olleesi mukana aamulenkillä kanssani kuvien myötä.

Iloitaan jokaisesta meille annetusta päivästä. Satoi tai paistoi. :)

Halaukset ja terveiset teille. <3

kaisu marjatta kirjoitti...

Minulla on ilo jakaa edelleen sinulle saamaani ystävyyden tunnustusta. Se onkin mielestäni yksi arvokkaimmista. Mikä onkaan parasta elämässä, ei mikään muu kuin ystävä, joka lohduttaa murheessa, ja iloitsee kanssani ilosta. sivulla pieniä sanoja. toivon ystävyyden kestävän tyynet ja myrskyt. olen nyt juuri toipunut monta päivää kestäneestä kuumeesta, jaksan taas jatkaa blogiakin lähipäivinä. tunnustus odottaa sinua,ole ystävä minulle nyt ja tulevaisuudessa.

sylvi kirjoitti...

Hei eila tulin kertomaan että blogissani on jotain sinulle

eila kirjoitti...

Kiitos Aikatherine.
Kiitos Sylvi tätini.

Kaunis ajatus teiltä antaa tuo Ystävä tunnustus minulle.
Halukset molemmille. <3