Lukijat

keskiviikko 27. huhtikuuta 2011

Vanhan venekopin purku

Tässä puretaan vanhaa
venekoppia Juojärven rannalla.
Lapsetkin tekevät hommia
ja kilpailevat, kuka saa nopeiten
lautoja irti.

Venekoppi on seisonut paikallaan
n. 50 vuotta.
Koppi on isäni tekemä.
Isäni kuolemasta tulee
syksyllä jo 45 vuotta.

Harmittaa, kun jouduttiin purkamaan
tämä koppi. Siinä on paljon muistoja.

Tässä irrotellaan nauloja.

Kivikasa jäi vain jäljelle.

Kopin laudat toimme sahattavaksi
ja poltettavaksi.

Kopin oven saranat säilytin
muistona. Lapsenlapseni Joonas
maalasi ne hopean väriseksi.

Puut antavat lämpöä.
Poltamme niitä pannuhuoneessamme.

7 kommenttia:

sylvi kirjoitti...

Vai täytyi teidän purkaa venevaja.
Kiva kun jätitte saranat muistoksi.
Niissä on paljon tunnearvoa.
Hyvä kuvasarja.
Halit!

A kirjoitti...

Kopin purkaminen oli varmaan haikeaa?

ritva kirjoitti...

Purku töissä on hommansa,hyvin olet kuvannut,halit:)

eila kirjoitti...

Sylvi
Aili-mummo ja
Ritva
Kyllä tuli tosiaan haikea olo, kun jouduimme purkamaan tuon vajan. Maanomistaja ei jatkanut enää vuokrasopimusta. Moni joutui purkamaan venevajansa. En tiedä, mitä maanomistaja on ajatellut paikalle rakennella.
Vanhat saranat on nyt muistona vajan ovesta ja ne laudat antavat lämpöä vielä pitkään.

asta kirjoitti...

Eila hei!
Yhteisestä muistosta lienee helpompi
luopua, kun teitte sen yhdessä.
Vanhat saranat löytänevät vielä oven,
muistojen oven.
Kuvasarjasi on arvokas, silläiinä on kappale
perheen historiaa. Venevajan tarina.

asta kirjoitti...

kirjoitusvirhe...
Kuvasarjasi on arvokas, sillä siinä on kappale
perheen historiaa.

eila kirjoitti...

Kiitos Asta.
Tuosta venevajasta on niin paljon muistoja.
Haikeus jäi.